Suoraan sisältöön

Esteettömyys on osa niin YK:n kestävän kehityksen ohjelmaa kuin monien yritysten vastuullisuustoimintaakin. Kun puhutaan vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllisyydestä, puhutaan valtavasta potentiaalista. Työympäristöjen esteettömyyden ja yhdenvertaisten rekrytointikäytäntöjen kehittämiseen todella kannattaa panostaa. Tilastokeskuksen mukaan nimittäin noin 1,9 miljoonalla suomalaisella, eli yli puolella työikäisistä, on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä 600 000 arvioi, että tämä sairaus tai vamma vaikuttaa jollain tavalla heidän työhönsä tai työmahdollisuuksiinsa. Esteettömyyden nykytilan, tarvittavien muutosten tai yrityksen omien käytäntöjen arvioiminen voi tuntua haastavalta, mutta siihen on saatavilla apua. Asiantuntijoiden avulla voidaan varmistaa, että yrityksen tai organisaation työkulttuuri ja -ympäristö eivät jätä todellisia osaajia ulkopuolelle.

Meillä on tällä hetkellä Suomessa meneillään useita hyviä hankkeita ja kampanjoita liittyen vammaisten henkilöiden työllisyyteen. Hankkeiden ja kampanjoiden takaa löytyy niin julkisen kuin yksityisen sektorin toimijoita sekä myös järjestöjä. Tätä työtä tehdään siis yhteisessä rintamassa, jossa tärkeässä asemassa ovat myös työnantajat, jotka päivittäistä työtä rekrytoinnin ja työelämän parissa tekevät. Julkiset hankkeet ohjaavat suuria linjoja, mutta arkipäivän työelämää muokataan myös juuri siellä, missä työtä ja rekrytointia tehdään.

Työllisyyden kokonaisuus muodostuu monista pienistä asioista: tässä tapauksessa keskiössä ovat asenteet ja ympäristö. Linjoja voidaan muuttaa strategian luomisella ja sen pitkäjänteisellä jalkauttamisella kaikkeen toimintaan. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan vammaisia henkilöitä rekrytoidaan selvästi todennäköisemmin, kun käytössä on kirjallinen politiikka aiheeseen liittyen. Tämä tarkoittaa sitä, että kun vastuullisuustoimiin ja esimerkiksi yhdenvertaisuussuunnitelmiin kirjataan riittävän konkreettisia toimia ja niiden toteutusta seurataan, saadaan siis näkyviä tuloksia aikaan. Mitä nämä riittävän konkreettiset toimet sitten voisivat esimerkiksi olla?

Suurten linjojen ja asenteiden muutoksen lisäksi asioita voi muuttaa pienemmillä, konkreettisilla teoilla. Esimerkiksi rekrytoinnissa on hyvä huomioida esteettömyys ja yhdenvertaisuus koko prosessissa. Kun vastuullisuusohjelmiin on kirjattu tahtotila yhdenvertaisesta rekrytoinnista, voidaan siirtyä käytännön tasolle. Yksinkertaisten esteettömyystietojen kuvailu työpaikkailmoituksissa olisi vahva viesti ulospäin siitä, että työmarkkinoille halutaan kaikki osaajat mahdollisista toimintarajoitteista riippumatta. Anonyymi rekrytointi voi toteutua vammaisten henkilöiden kohdalla vain silloin, kun esteettömyydestä ei tarvitse erikseen etukäteen kysyä tai jos se on välttämätöntä, voi sen tehdä sellaisen tahon kautta, joka ei ole mukana itse rekrytointiprosessissa. Esteettömyyden nykytilan tarkasteleminen ja näkyväksi tekeminen lisäävät myös tahtoa ja ymmärrystä sen kehittämiseksi. Luonnollisesti myös työhaastattelutilanteen esteettömyys tulee miettiä ja varmistaa jo ennakkoon.

Toimiva työympäristö ylipäätään hyödyttää kaikkia: sähköisesti avautuvat ovet, hyvä akustiikka, automaattisesti syttyvät ja sammuvat valot tai vaikkapa sähkösäädettävät pöydät tekevät työarjesta sujuvaa riippumatta työntekijöiden yksilöllisistä ominaisuuksista tai tilapäisistä toimintakyvyn muutoksista. Läppäriä ja kahvikuppia on sujuvampi kantaa käytävillä, kun ei tarvitse avata painavia ovia. Jalkansa loukanneen työntekijän on helpompi palata esteettömään toimistoon. Mutta vammaisten henkilöiden kohdalla nämä tekijät todella määrittävät heidän mahdollisuutensa toimia tiloissa.

Asenteisiin vammaisia henkilöitä kohtaan taas voidaan vaikuttaa esimerkiksi koulutuksin. Kun henkilöstö saa koulutuksessa tietoa eri tavoin vammaisten henkilöiden kohtaamisesta ja voi esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä asiantuntijoille, kohtaamiset muuttuvat luonnollisiksi ja ennakkoluulot hälvenevät.

Vastuullisuus on myös viestintää. Kun viestinnässä tiedetään, millaisia termejä voi ja kannattaa käyttää, monimuotoistuu se helpommin. Myös kuvastolla on tärkeä rooli. Usein vammaiset henkilöt ovat näkyvillä vain erillisiä esteettömyysasioita koskevassa viestinnässä, mutta puuttuvat vielä monin paikoin arkisesta sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä. Kuvaston monimuotoisuus vaikuttaa yhtiön tai muun toimijan brändiin ja muokkaa vammaisten henkilöiden roolia yhteiskunnassa. Vammaiset henkilöt eivät ole vain palveluiden tai toimien kohteita, vaan työntekijöitä, opiskelijoita ja kansalaisia siinä missä muutkin.


Tule oppimaan lisää työelämän esteettömyydestä, osallisuudesta ja monimuotoisuudesta UN Global Compact Network Finlandin järjestämään webinaariin torstaina 4.11. klo 10:30–12.  Kaikille avoimen tilaisuuden asiantuntijapuhujina ovat blogin kirjoittaja Anni Kyröläinen sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman, Kia Haring (TietoEVRY) ja Ujuni Ahmed.



Anni Kyröläinen
tutkija, esteettömyysasiantuntija

Jaa kirjoitus

Uusimmat kirjoitukset