Anna Kuusniemi-Laine, Castrén & Snellman: Eteenpäin ilmastotyössä yritysvastuudirektiivin yksityiskohdista riippumatta

EU:n päätöksentekijät soutavat ja huopaavat sen suhteen, miten suuryrityksiä voidaan velvoittaa rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjään. Siinä, missä moni yritys jatkaa kunnianhimoista ilmastotyötään, osa yrityksistä on ottanut ilmastotoimissaan aikalisän odotellessaan omnibus-uudistuksen lopputuloksia. EU:n jahkaillessa asiaa kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) tunnisti ilmastokriisin luoman eksistentiaalisen uhan 23.7.2025 antamassaan merkittävässä lausunnossa, joka koskee valtioiden velvollisuuksia ilmastonmuutoksen torjunnassa. ICJ:n lausunnon vaikutukset ulottuvat yrityksiinkin.

ICJ: Ilmastonmuutoksen torjunta välttämätöntä kansainvälisen oikeuden nojalla

Lausunnossaan ICJ totesi yksimielisesti, että valtioilla on oikeudellisesti sitovia velvoitteita hillitä ilmastonmuutosta Pariisin sopimuksen ja sen 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti. ICJ:n kanta perustuu useisiin ilmasto- ja ympäristösopimuksiin ja ihmisoikeussopimuksiin sekä kansainväliseen tapaoikeuteen. Se tukeutuu myös hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportteihin.

ICJ vahvisti myös, että ilmastonmuutoksen torjunta on ihmisoikeuskysymys. Muiden ihmisoikeuksien toteutuminen edellyttää ilmastokriisin hillintää. Tuomioistuimen mukaan valtio saattaa rikkoa kansainvälistä oikeutta, ellei se rajoita päästöjä tai fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja kulutusta. Lisäksi ICJ linjasi, että valtioilla on osana huolellisuusvelvoitettaan velvollisuus säännellä yritysten ja muiden yksityisten toimijoiden toimintaa.  

ICJ:n lausunto on syytä ottaa huomioon, kun EU päättää muutoksista yritysvastuudirektiiviin ja suuryritysten ilmastosiirtymäsuunnitelmia koskeviin velvoitteisiin. Kyse ei enää ole vain politiikasta vaan myös kansainvälisestä oikeudesta. Riippumatta omnibus-uudistuksen yksityiskohdista myös EU:n jäsenvaltioilla on nyt vahvat perusteet säännellä yrityksiä: kehittää päästövähennys- ja raportointivelvoitteita ja kiristää fossiilisten polttoaineiden sääntelyä. Muutoin uhkana on mm. vahingonkorvausvelvollisuus muita valtioita kohtaan. 

Edessä lisää oikeudenkäyntejä valtioita ja suuryrityksiä vastaan

Urheilutermein ICJ syötti suoraan ilmasto-oikeudenkäyntien kantajien lapaan. Nyt tuomareilla ympäri maailmaa on käytössään oikeudelliset ohjeet valtioiden ilmastovastuun käsittelyyn ja moneen ilmasto-oikeudenkäynneissä esiin nousevaan kysymykseen. ICJ mm. katsoi, että valtion osuus kasvihuonekaasupäästöistä voidaan laskea tieteellisen näytön perusteella historiallisista ja nykyisistä päästöistä. 

Oikeudenkäyntien määrä muuten kasvaa tulevaisuudessa. Suomeenkin on jo perustettu ilmasto-oikeudenkäynteihin erikoistunut Ympäristölitigaatiosäätiö, jota Koneen Säätiö tukee. Valtioiden lisäksi myös suuryritysten kannattaa varautua lisääntyviin ilmasto-oikeudenkäynteihin, sillä lausunto tarjoaa niihin käyttökelpoisia perusteita. 

Oletettavaa on, että ICJ:n lausuntoa siteerataan tulevaisuudessa myös monessa ympäristölupavalituksessa, jossa valitus kohdistuu myönnettyyn lupaan. Onko lupaa myönnettäessä otettu riittävästi huomioon hankkeen ilmastovaikutukset? Vastaavia oikeustapauksia on vireillä ympäri maailmaa, ja tuomioistuimet näyttävät seuraavan kansainvälistä kehitystä aktiivisesti. Olisiko niin, että myös oikeus muuttuu eksistentiaalisen kriisin edessä? Mediahuomiota oikeudenkäynneillä ainakin saa.

Yksityisen sektorin kasvihuonekaasupäästöjen sääntely välttämätöntä

ICJ:n lausunto voi nopeuttaa sääntelyuudistusta, joka kohdistuu yrityksiin ja erityisesti suuripäästöisiin aloihin. On syytä olettaa, että yritysten mahdollisuudet käynnistää uusia, merkittäviä kasvihuonepäästöjä aiheuttavia hankkeita vaikeutuvat. 

Jos EU keventää suuryritysten velvoitetta laatia ja panna täytäntöön ilmastosiirtymäsuunnitelmat, lisääntyy paine jäsenvaltioille säätää kansallisia lakeja samasta teemasta. Tämä johtaisi sääntelyn tilkkutäkkiin, jota yritysvastuudirektiivillä nimenomaan haluttiin ehkäistä. 

Tuleva yritysten päästövähennyksiä koskeva sääntely voi tuoda siirtymäriskejä, mutta toisaalta myös mahdollisuuksia yrityksille ja sijoittajille. Samalla korostuu yritysten ja sijoittajien tarve tuntea toimintansa vaikutukset. Myös rahoittajien kiinnostus yritysten ilmastotoimia kohtaan vain kasvaa. Erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytöstä riippuvaisilla aloilla toimivat yritykset joutuvat todennäköisesti yhä useammissa tilanteissa osoittamaan, että niillä on uskottavat siirtymäsuunnitelmat. Samalla yhä useammat yritykset vievät päästövähennysvelvoitteet sopimusvelvoitteiksi arvoketjussaan.   

Vauhtia yritysten ilmastotoimiin

Jos siis yritys on tunnistanut ilmastonmuutoksen toimintansa kannalta olennaiseksi kestävyystekijäksi, epäselvyys tulevan sääntelyn soveltamisalasta tai yksityiskohdista ei anna aihetta viivytellä siirtymäsuunnitelman laatimisen kanssa. ICJ ei antanut minkäänlaista siirtymäaikaa eikä 1,5 asteen tavoite mahdollista enempää jahkailua. Positiivista näissä olosuhteissa on, että Science Based Targets -aloitteeseen liittyvien yritysten määrä on hyvässä kasvussa.   

Annan kuva © Veikko Somerpuro