Heidi Hautala: Yritysvastuun täydellinen purku – vai sittenkin vain väliaikainen takapakki?

EU:n tuore yritysvastuusääntely on ollut isojen paineiden alla jo vuoden verran. Poliittinen viisari ei heilahtanut vuosi sitten pidetyissä EU-vaaleissa laidasta toiseen, vaan juuri sen verran, että uusi enemmistö on päässyt heikentämään edellisen kauden lippulaivahanketta, vihreää siirtymää. Kestävyyssääntelun ja kilpailukyvyn asettaminen vastakkain on hyväksytty unionissa lähes ilman analyysia ja kritiikkiä. 

Nyt EU:ssa palataan kesätauon jälkeen neuvottelemaan yritysvastuusääntelyn yksinkertaistamista. Kukapa voisi vastustaa yksinkertaistamista, mutta suurten EU-maiden, Ranskan, Saksan ja Italian vaikutusvaltaiset työnantaja- ja teollisuusjärjestöt ovat pystyneet vaikuttamaan komissioon suhteettoman paljon, nähden tilaisuuden sääntelyn suoranaiseen purkamiseen, deregulaatioon.

Kesän kuluessa on kuultu useita tärkeitä kannanottoja, jossa varoitetaan harhaanjohtavasta yksinkertaistamisesta. Euroopan keskuspankki EKP on ilmaissut huolensa siitä, että yritysvastuulainsäädäntö on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että investointipäätöksiä tehdään ymmärtäen niiden kestävyysriskit. ”Kestävyystiedon puuttuminen voi johtaa rahoitusvakautta vaarantaviin systeemisiin riskeihin”, EKP varoittaa. 

Vaikuttaa siltä, että paras puolustus yritysvastuusääntelylle tuleekin rahoitusmarkkinoiden toimijoilta. Vastuullisuustaantuma ei ole saanut esimerkiksi Norjan eläkerahastoja hallinnoivaa pankkia luopumaan vaatimuksistaan sijoitustensa kohteille. 

Elokuussa sadat yritykset ja muut toimijat kehottivat unionia olemaan heikentämättä kestävyyssääntöjään, joukossaan muun muassa UN Global Compact, yhdeksän suomalaista yritystä ja kolme finanssialan toimijaa. Kannanoton mukaan ”läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta lisäämällä ko. sääntely edistää kasvua, parempaa riskienhallintaa ja ohjaa sijoituksia vihreään teknologiaan”.

Todellakin. Allianz-vakuutusyhtiö on jopa todennut, että kapitalismi on matkalla tuhoonsa ilmastokriisin myötä. Utrechtin yliopiston uusi tutkimus arktisten merivirtojen aiemmin arvioitua nopeammasta hyytymisestä on entistä vakavampi varoitus ilmastotoimien viivyttelystä. Kansainvälinen tuomioistuin ICJ päätti heinäkuussa yksimielisesti YK:n yleiskokoukselle antamassaan lausunnossa, että valtioilla on Pariisin ilmastosopimuksen ja useiden muiden kansainvälisten sopimusten nojalla oikeudellinen velvollisuus toimia. Valtioiden velvollisuus vaatii myös velvoittamaan yksityissektorin toimijoita ilmastotoimiin. Lausunto, josta YK:n yleiskokouksen on määrä äänestää syyskuussa, on omiaan lisäämään myös yrityksiin kohdistuvia ilmasto-oikeudenkäyntejä.

Tätä taustaa vasten on hätkähdyttävää, että Euroopan parlamentin pääneuvottelija, EPP:n ruotsalainen Jörgen Warborn esittää, että yritysvastuudirektiiviin kuuluvista ilmastosiirtymäsuunnitelmista luovuttaisiin kokonaan. Entinen kollegani MEP Warborn on kuin itse Mr. Simplification, jolle yritysten taakan keventäminen on tämänkin harjoituksen päätavoite.

Uuden erikoisen käänteen syksyn yritysvastuuneuvotteluihin tuo vasta julkistettu EU:n ja Yhdysvaltain täsmennys Skotlannissa allekirjoitetun ”kauppasopimuksen” yksityiskohdista. Kuten oli ennustettavissakin, komissio on myöntynyt vesittämään unionin yritysvastuusääntelyä tavalla, joka on yhdenmukainen komission helmikuisen Omnibus-esityksen kanssa. On siten varsin todennäköistä, että komissio on kirjannut Yhdysvaltain vaatimukset jo valmiiksi esitykseensä.

Joukko isoja kansalaisjärjestöjä on valittanut EU:n oikeusasiamiehelle Omnibus-valmistelun poikkeamisesta paremman sääntelyn periaatteista kuten vaikutusarvioinnista ja julkisesta kuulemisesta. Oikeusasiamies vaatii nyt perusteluja. Komissio puolustaa valmistelun kiirellisyyttä unionin kilpailukyvyn puolustamiseksi. Selitys ei ehkä riitä oikeusasiamiehelle. Tämän kaltainen oikotie muistuttaa presidentti ikävästi presidentti Trumpin toimeenpanomääräyksiä, joita hän antaa kansallisen hätätilan nojalla. 

Onko nyt käynnissä yritysvastuun täydellinen purku vai sittenkin vain väliaikainen takapakki? 

EU näyttää sokeutuneen sille, että unionin lukuisat kauppakumppanit valmistelevat sen inspiroimana vastuullisuussääntelyä.

Afrikassa ainakin Kenia ja Etelä-Afrikka harkitsevat yrityksille huolellisuusvelvoitetta. Kolumbian, Meksikon ja Kanadan parlamenteissa on meneillään samankaltaisia aloitteita. Japanissa vapaaehtoisia ohjeistuksia noudattaa jo yritysten enemmistö. Etelä-Korean parlamentissa käsitellään EU:n kaltaista huolellisuusvelvoitetta. Intiassa kestävyysraportoinnista pidetään kiinni. 

Indonesia, Malesia ja Thaimaa pyrkivät OECD:n jäseniksi, ja jäsenyysprosessi on omalta osaltaan edistänyt pyrkimyksiä suorastaan EU:n kaltaiseen vastuullisuussääntelyyn. OECD itsessään on vahvistanut toimintaansa vastuullisen liiketoiminnan alalla. YK:n kehitysohjelma UNDP kannustaa lukuisia maita kaikilla mantereilla laatimaan YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden mukaisia kansallisia toimintaohjelmia. Ne ovatkin usein hyvä ensimmäinen askel, joka tuo eri toimijat yhteen sellaisissakin maissa, joissa valtion suhde ammattiliittoihin ja muuhun kansalaisyhteiskuntaan on ongelmallinen. 

Kun EU:n päättäjät palaavat nyt neuvottelemaan Omnibusista, pelissä on paljon. Toivottavasti he näkevät poliittisesti tarkoituksenmukaisen, yksipuolisen kilpailukykyretoriikan lävitse ja puolustavat EU:n suvereenisuutta säätää omat lakinsa. Jos Yhdysvaltain annetaan nyt sanella, edessä on todennäköisesti jatkuvaa painostusta ja uusia yllätyksiä.

Yritykset koettavat tietysti parhaansa mukaan ymmärtää, miten toimia ristipaineessa. Varmaa on, että vastuullinen liiketoiminta ja sen mukainen huolellisuusvelvoite ovat globaali trendi, jota EU:n oma aloitteellisuus on vahvistanut merkittävästi. Uskon, että EKP:n, yritysten ja finanssialan toimijoiden kannanotot vaikuttavat EU:n lainsäätäjiin tulevina kuukausina. Julkisia kannanottoja tarvitaan varmasti vielä lisää. Nyt on parasta toimia, jotta kestävyystaantuma jää välivaiheeksi. 

Heidi Hautalan kuva © Ignacio Sanchez Sanchez