Heli Sihvonen: Luonnonarvomarkkinoissa on potentiaalia – mutta tätä lentoon lähtö edellyttää yrityksiltä

Monia epäilyttää ajatus luontovaikutusten kompensoinnista, kirjoittaa ilmasto- ja luontoasiantuntijamme Heli Sihvonen. Vaikka puhdasta omatuntoa ei voi ostaa rahalla, on luonnonarvomarkkinoissa silti potentiaalia yrityksille.

Luonnon ahdinko on tunnustettu asia niin Suomessa kuin maailmalla. Jotain pitäisi tehdä, ja pian, ennen kuin menetämme lopullisesti ison joukon lajeja ja ekosysteemejä. Yhtä lailla selvältä tällä hetkellä näyttää, että luonnon tilan parantamiseen pelkät valtion toimet eivät riitä. 

Tässä yksityinen rahoitus ja luonnonarvomarkkinat astuvat kuvaan. Luonnonarvomarkkinoilla maanomistaja tai palveluntarjoaja tuottaa parannettua luonnonarvoa esimerkiksi ennallistamalla ojitetun suon ja laittaa tuotetut luonnonarvoyksiköt myyntiin. Ostaja voi olla mikä tahansa taho, joka haluaa omia luontovaikutuksiaan kompensoidakseen tai muuten vastuullisuuttaan osoittaakseen tehdä positiivisen luontoteon. Luonnonarvomarkkinat voivat siis tarjota esimerkiksi yrityksille uuden keinon ympäristövastuunsa vahvistamiseen.

Suomen luonnonsuojelulaki on vuodesta 2023 alkaen mahdollistanut vapaaehtoisen ekologisen kompensaation. Saman lain asetuksessa määritellään vertailukelpoinen yksikkö ekologiseen kompensaatioon, luonnonarvohehtaari. Tämän tarkoituksena on auttaa varmistamaan, että kompensaatiotoimenpide hyvittää yhtä paljon luonnonarvoja kuin mitä kompensoitava toimenpide on heikentänyt. 

Osaa ajatus kompensaatiosta epäilyttää

Monia syystäkin arveluttaa ajatus luontokompensaatiosta, kun tuoreessa muistissa on ilmastopäästökompensoinnin ympärillä käyty latautunut keskustelu. Globaalissa kuvassa luonnonarvomarkkinat ovat vielä kehitysasteella, ja yhdeksi suurimmista haasteista on tunnistettu nimenomaan myyntiartikkelien vertailtavuus, läpinäkyvyys ja aikaansaadun hyödyn todennettavuus. Siksi ekologisen kompensaation periaatteen ja määritelmien sisällyttäminen Suomen lainsäädäntöön on kansainvälisestikin tarkasteltuna edistyksellistä.

Samaan aikaan luonnonarvomarkkinan imua rajoittaa kuitenkin velvoittavuuden ja selkeän taloudellisen kannustimen puute. Luonnonsuojelulakiin sisällytetty kompensaatioajatus perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen. Ympäristöministeriön hiljattain teettämän selvityksen mukaan merkittävää kysyntää syntyisi vasta, jos laki alkaisi edellyttää toimijoilta luontovaikutustensa kompensoimista, kuten esimerkiksi Ranskassa ja Iso-Britanniassa on tehty. Suomessa luonnonarvokauppaa käydään enimmäkseen viranomaisten varmentaman järjestelmän ulkopuolella vapaamuotoisella luonnonsuojelu- ja ennallistamisrahoituksella, koska se on ketterämpää ja usein myös edullisempaa kuin virallinen tie. 

Markkina on joka tapauksessa jo nytkähtänyt tunnustellen liikkeelle. Marraskuussa 2025 uutisoitiin, että Kesko kompensoi Onnelan logistiikkakeskuksen rakentamisen luontovaikutuksia Hyvinkään Härkävehmaansuolla. Vuoden 2026 alussa tuli julki myös toisen päivittäistavarakaupan toimijan hanke, jossa S-ryhmä ostaa luontoarvoja maanomistaja Finsilvalta pilottimielessä. Luontokrediittien kauppapaikoista voi nostaa esiin MTK:n luontoarvot.fi, joka avataan maaliskuussa 2026, ja yksityisistä välittäjistä Hiilipörssin, jonka kautta ostaja pääsee rahoittamaan soiden ennallistamista.

Yritysten vapaaehtoiset luontoviitekehykset sallivat ennallistamishankkeet osana luontotyön toimenpidevalikoimaa. Esimerkiksi Tieteeseen perustuvat luontotavoitteet -viitekehyksessä (SBTN) on mahdollista asettaa maisematavoite, jossa hankintaketjun kohdemaassa yhdessä paikallisten sidosryhmien kanssa työskennellään luonnon ja ihmisten hyväksi. Luonnonarvokauppaan Suomessa tähän mennessä mukaan lähteneet toimijat ovatkin enimmäkseen sellaisia, joilla on merkittäviä luontovaikutuksia globaaleissa arvoketjuissa sekä resurssit ja motivaatio seurata kansainvälisiä, vapaaehtoisia viitekehyksiä ja ohjeistuksia. Tämä on ehdottoman arvokasta. Luonnonarvokaupan sisällyttäminen velvoittavaan lainsäädäntöön kuitenkin auttaisi saamaan Suomen luonnon ennallistamiseen mukaan myös yritykset, joilla on merkittäviä, suoria luontovaikutuksia Suomessa. 

Luonnonarvomarkkinoiden lentoon lähtö edellyttää lainsäätäjiltä kannustimia ja yrityksiltä ennakkoluulottomuutta. Etenkin näin markkinoiden alkuvaiheessa kaikenlaiset kokeilut – kompensointitarkoituksessa tai ei – luovat hyödyllistä keskustelua parhaista käytännöistä ja kerryttävät kaikkien osapuolten kokemusta. Ilmastopäästökompensaatiosta tutut sudenkuopat välttääkseen yritysten on kuitenkin syytä ottaa lähtökohdaksi lieventämishierarkia, jonka mukaan haittojen hyvittämiseen voidaan turvautua vasta sen jälkeen, kun kaikki voitava on tehty niiden välttämiseksi ja vähentämiseksi. Puhdasta omatuntoa ei siis tässäkään järjestelmässä voi rahalla ostaa.

Mikäli haluat päästä kerralla kärryille luonnonarvomarkkinoiden potentiaalista Suomessa, suosittelen lämpimästi lukemaan One Planetin Sitralle ja Ympäristöministeriölle vuoden 2025 lopussa tuottamat Kaksi uutta selvitystä luonnonarvomarkkinoista, joita on käytetty lähteenä myös tässä kirjoituksessa. Lisäksi kannattaa pistää seurantaan BOOST-hanke, jossa tutkijoiden ja asiantuntijoiden voimin kehitetään Suomeen ekologisen kompensaation järjestelmää.