Linda Piirto: Omnibus I-sopu on saavutettu – miltä se näyttää pähkinänkuoressa?

Euroopan unionissa päästiin joulukuussa sopuun Omnibus I-lakipaketin osalta. Tällä paketilla muutetaan EU:n kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) ja yritysvastuudirektiivin (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CS3D) soveltamisalaa ja sisältöjä. 

Mihin yrityksiin säädöksiä jatkossa sovelletaan? 

Kestävyysraportointidirektiiviä sovelletaan jatkossa yrityksiin, joilla on yli 450 milj. euron liikevaihto ja jotka työllistävät yli 1000 henkilöä. Soveltamisalasta poistetaan holding-yhtiöt ja listatut pk-yritykset. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus poistaa raportointivelvoitteet soveltamisalasta pudonneilta, aiemmin 2024 tilikaudesta raportoineilta vuosilta 2025 ja 2026. Komissio raportoi soveltamisalan toimivuudesta parlamentille ja neuvostolle huhtikuusta 2031 alkaen ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. 

Yritysvastuudirektiiviä taas sovelletaan jatkossa yrityksiin, joilla on yli 1,5 mrd. euron liikevaihto ja jotka työllistävät yli 5000 henkilöä. Yritysvastuudirektiivin toimeenpanon määräaikaa jäsenvaltioille myöhennettiin vuodella 26.7.2028 saakka, ja sitä sovelletaan yrityksiin 26.7.2029 lähtien. 

Tiedonpyyntirajaukset uutena elementtinä molempiin säädöksiin 

Molempiin säädöksiin on lisätty tiedonpyyntirajaukset (ns. pk-kilpi). Kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset eivät saa raportointia varten pyytää muita kuin VSME:ssä (Voluntary Sustainability Reporting Standard for SMEs) olevia tietoja. Yritysvastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset voivat pyytää tietoja liikekumppaneilta ainoastaan silloin, kun se on tarpeellista ja alle 5000 työllistäviltä yrityksiltä vain, jos tietoa ei ole muuten kohtuullisesti saatavilla. Lisäksi yritysvastuudirektiivin mukaisesti tietopyynnöt tulee kohdistaa toimittajille, joihin haitalliset vaikutukset todennäköisimmin liittyvät. 

Mihin toimijoihin asianmukainen huolellisuus kohdistetaan? 

Yritysvastuudirektiivin kuuluva asianmukainen huolellisuus, eli todellisten ja mahdollisten haitallisten vaikutusten tunnistaminen ja arviointi, tulee kohdistaa omiin toimintoihin, tytäryhtiöihin tai liikekumppaneihin. Toisin kuin neuvottelujen kesken ollessa näytti, asianmukaista huolellisuutta ei siis kohdisteta vain suoriin toimittajiin Saksan kansallisen sääntelyn mallin mukaisesti. Riskien kartoitusharjoituksen tulee perustua ainoastaan kohtuullisesti saatavilla olevaan tietoon. Tavoitteena on tunnistaa omien toimintojen, tytäryhtiöiden ja liikekumppaneiden aiheuttamat vakavimmat vaikutukset. Suojeltavat oikeushyvät on edelleen määritelty direktiivin liitteessä. 

Yritysvastuudirektiivin mukaisia sidosryhmäkonsultaatioita on rajattu: niitä tulee uuden säädöksen mukaan tehdä tiedonkeruun, ehkäisy- ja korjaustoimenpiteiden tekemisen ja korjaavien toimenpiteiden yhteydessä, ja säädöksestä on poistettu konsultaatiot liikesuhteiden jäädyttämisen tai päättämisen ja indikaattorien kehittämisen yhteydessä. Lisäksi sidosryhmän määritelmää on kavennettu, eli määritelmästä on poistettu kansalliset ihmisoikeus- ja ympäristöinstituutiot, kansalaisjärjestöt ja kuluttajat. 

Yritysvastuudirektiivistä on poistettu velvoite ilmastosiirtymäsuunnitelmien tekemisestä ja toteuttamisesta. 

Mikä on seuraamusmaksun enimmäismäärä? 

Seuraamusten osalta yritysvastuudirektiivissä on sovittu enimmäismääräksi 3 % yrityksen maailmanlaajuisesta nettoliikevaihdosta. Lisäksi kun soveltamisalaan kuuluva yritys on tehnyt haitallisiin vaikutuksiin tarttumisen priorisoinnin säädöksen mukaisesti, vähemmän merkityksellisen haitallisen vaikutuksen huomiotta jättäminen ei johda sanktioihin. Säädöksessä ei aseteta EU:n laajuista siviilioikeudellista vastuuta.  

Jäsenvaltioiden osalta yritysvastuudirektiivissä on säädetty maksimiharmonisaatiosta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot eivät voi säätää toisin asianmukaisesta huolellisuudesta, paitsi jos kyseessä on tietty tavoite tai alue. Esimerkiksi jäsenvaltiossa voisi olla laajaa suklaantuotantoa ja kävisi ilmi, että sen raaka-aineeseen, kaakaoon, liittyy merkittäviä lapsityöongelmia. Tällöin jäsenvaltio voisi harkita tähän tiettyyn tuotteeseen ja ihmisoikeuteen liittyvää sääntelyä. 

Entä sitten kestävyysraportoinnin sisältö? 

Omnibus I-sopu käsittelee siis lähinnä kestävyysraportoinnin soveltamisalaa ja tiedonpyyntirajauksia. Aiemmin on jo toimeenpantu ns. stop the clock -säädös kirjanpitolakiin, jolla lykättiin kestävyysraportointivelvoitteen soveltamista pörssilistaamattomiin yrityksiin. Kestävyysraportoinnin sisällön osalta EFRAG on toimittanut komissiolle yksinkertaistetut ESRS-standardit (European Sustainability Reporting Standards, ESRS) marraskuun 2025 lopulla. Tässä teknisessä ehdotuksessa EFRAG on vähentänyt pakollisia raportoitavia datapisteitä 61 %. Komissio julkaisee vuoden 2026 aikana uudet ESRS-standardit delegoituna säädöksenä. Marraskuun alussa on tullut voimaan delegoitu säädös ESRS-standardien ns. ”Quick Fixistä”, joka vähentää pakollisia datapisteitä ensimmäisen aallon raportoijilta. 

Entäs nyt? 

Kestävyysraportoinnin soveltamisala on kaventunut huomattavasti, myös alkuperäisen muun kuin taloudellisen tiedon raportointivelvoitteen ajoista. Jää nähtäväksi, missä muodossa soveltamisalan ulkopuolelle jääneet yritykset jatkossa toteuttavat kestävyysraportointia. Yritysvastuudirektiivinkin soveltamisala on kapea, mutta toisaalta soveltamisalaan kuuluvat yritykset ovat jättimäisiä ja niillä on tuhansia liikekumppaneita. Olisi erikoista, mikäli asianmukainen huolellisuus ei lisääntyisi myös toimittajien parissa sopimusehtojen myötä. Seuraavaksi jäämme odottamaan, miltä säädökset näyttävät kansalliseen lainsäädäntöön toimeenpantuna.