Linda Piirto: Sääntelyrintamalla tapahtuu – uudet päästöraportointivelvoitteet Espanjassa ja tekstiilituottajavastuu Euroopan unionissa

Euroopan unionin sääntelyrintama on tänä vuonna jumiutunut yritysvastuusääntelyn osalta juupas-eipäs-asemasotaan. Tästä huolimatta muilla rintamilla on tapahtunut muutoksia.

Yritysten päästöraportointi velvoittavaksi Espanjassa jo ensi vuonna 

EU:n kestävyyssääntelyn jumeihin turhautunut, ikuinen pessimisti on päässyt yllättymään viime viikkoina – ehkä jopa iloisesti, voisi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta sanoa. Espanja ilmoitti velvoittavansa suuret yritykset raportoimaan niiden hiilidioksidipäästöistä jo ensi vuodesta alkaen, vuoden 2025 tietojen pohjalta. Velvoite koskee ensin yrityksen suoria päästöjä (Scope 1) ja ostoenergian tuotannon päästöjä (Scope 2), mutta vuodesta 2028 velvoite laajenee koskemaan myös arvoketjussa syntyviä epäsuoria päästöjä (Scope 3).

Velvoitteen soveltamisalaan kuuluvat suuret yritykset, julkisyhteisöt sekä yli 1500 hengen tapahtumien järjestäjät. Ensi vuodesta lähtien yritysten tulee julkistaa myös kasvihuonepäästöjen vähennyssuunnitelmat, viiden vuoden aikahorisontilla. Aikaa raporttien ja suunnitelmien julkaisemiseen on puoli vuotta tilikauden päättymisestä. 

Ajoittain on vaikuttanut siltä, että rakentava keskustelu kestävyysvelvoitteiden tarpeellisuudesta ei ole yksinkertaisesti ollut mahdollista geopoliittisen ja taloudellisen todellisuuden vuoksi. Sana kilpailukyky on tehokkaasti tappanut keskustelun avaukset. Espanjan lisäksi sääntelyrintamalta kuuluu kummia kuitenkin myös EU:n suunnalta.

EU laajentaa aiemmin pakkauksista, pattereista ja elektroniikkatuotteista tuttua tuottajavastuuta tekstiileihin. Tämä tarkoittaa, että jatkossa tekstiilejä EU-markkinoille tuottavien tahojen tulee kattaa tekstiilien keräämisestä, lajittelusta ja kierrätyksestä aiheutuvat kulut. Kulut katetaan tuottajamaksuilla, jotka perustuvat siihen, kuinka kierrätettäviä ja kestäviä tuotteet ovat. Tekstiilituotteisiksi luetaan tässä yhteydessä vaatteet ja asusteet, hatut, kengät, peitot, vuode- ja liinavaatteet sekä verhot. Jäsenmailla on 2,5 vuotta aikaa toimeenpanna velvoitteet. 

Miksi tämä on merkittävää? 

On merkille pantavaa, että EU kykeni sopimaan tästä samalla, kun se on komission johdolla peruuttanut yritysvastuusääntelyn osalta. Komissio on vedonnut ”kilpailupaineeseen, heikkenevään turvallisuusympäristöön ja toimeenpanohaasteisiin” EU:n oikeusasiamiehelle toimittamassaan lausunnossa paremman sääntelyn ohjenuoran sivuuttamisesta EU:n kestävyyssääntelyn uudistamisessa. Tekstiilien osalta nämä tekijät jäivät tällä kertaa toiseksi ilmasto- ja ympäristöjärkevyydelle. 

Ilmasto- ja ympäristöjärkevyydestä puheen ollen: tässä mielenkiintoisessa artikkelissa avataan sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa tekstiilityöntekijöiden työoloihin ja -terveyteen. Monissa tehtaissa on vain perustason ilmanvaihto ja tuulettimet, jotka eivät riitä torjumaan äärimmäisen kuumuuden vaikutusta työntekijöihin. Pitkä seisominen, juomaveden vähyys, ilmastoinnin ja kenties jopa vessataukojen puute aiheuttavat oman lisänsä kuumuuden haittavaikutuksiin työntekijöille.

Artikkeli käsittelee tekstiilien tuotantoketjua, mutta samat ilmiöt esiintynevät myös muissa tehdasoloissa sitä mukaa, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tämä riskitekijä kannattaa lisätä omaan arvoketjuanalyysiin, ellei se jo olekin siellä.