Tomas Qvickström, Fortum: Pragmatismin aika – Pohdintoja YK:n yleiskokouksesta ja New Yorkin ilmastoviikosta

Fortumin VP Sustainability Tomas Qvickström jakaa kokemuksiaan YK:n yleiskokouksen oheistapahtumasta, UN Global Compactin järjestämästä Leaders’ Summitista, sekä New Yorkin ilmastoviikolta syyskuussa 2025.

Minulla oli etuoikeus osallistua vuosittaisen YK:n yleiskokouksen (UNGA) oheistapahtumaan, UN Global Compactin isännöimään Leaders’ Summitiin, sekä New Yorkin ilmastoviikkoon, osana suomalaista yritysvaltuuskuntaa. Yli tuhannen tapahtuman viikolla riitti valinnanvaraa ja verkostoitumismahdollisuuksia. Vaikka YK:n yleiskokous keskittyi merkittäviin ajankohtaisiin geopoliittisiin kysymyksiin, Leaders’ Summitin pääaiheina olivat kestävä rahoitus, hankinnat, ilmasto, biodiversiteetti ja ihmisoikeudet. Vastuullisuus ei välttämättä ole agendan kärjessä geopoliittisen epävarmuuden, takkuilevan talouskasvun ja paikallisen kilpailukyvyn korostamisen maailmassa. Tämän yleisesti vallalla olevan narratiivin ja retoriikan takana kuva on kuitenkin tätä monisyisempi.

Liiketoiminnan peruslogiikka ei ole muuttunut

Yritysjohtajien on hyödyllistä kysyä itseltään: “Uskotko, että ilmastonmuutoksen merkitys liiketoiminnallesi on pienentynyt viiden tai kymmenen vuoden päästä?” Vaikka jotkut saattavat näin väittää, faktat ja tutkimukset osoittavat, ettei ilmastonmuutos ole katoamassa mihinkään. Useimmat yritykset pyrkivät arvioimaan ja pienentämään ilmastoriskejä, mikä toimii eräänlaisena pitkän aikavälin liiketoimintavakuutuksena. Ilmastotoimet ja päästövähennyksiin tähtäävät investoinnit jatkuvat, sillä monet asiakkaat ja useimmat sijoittajat edelleen vaativat niitä. Asiakkaiden ja sijoittajien toivomukset muodostavat toimintaedellytyksien perustan ja ovat siksi (joskus nopeastikin muuttuvaa) yleistä keskusteluilmapiiriä olennaisempia yrityksen toiminnalle.

UN Global Compactin ja Accenture-yhtiön vuonna 2025 tekemän toimitusjohtajatutkimuksen tulokset ovat mielenkiintoinen lähtökohta yritysvastuun nykytilanteen pohtimiselle. Tutkimukseen osallistui yli 2000 johtajaa: heistä 88 % näki, että vastuullisuuden liiketoiminnalliset perusteet ovat vahvempia kuin viisi vuotta sitten, 99 % aikoi pitää kiinni ESG-sitoumuksistaan tai laajentaa niitä, mutta vain puolet puhui mielellään tavoitteistaan ja toimistaan. Kuilu osoittaa, että toimet nähdään edelleen liiketoiminnan kannalta välttämättöminä, mutta niiden esiin tuominen julkisuudessa on kaksiteräinen miekka. Osa yleisöstä suhtautuu kriittisesti kestävyyspuheeseen itsessään, kun taas toiset arvostelevat toimia, joita he pitävät riittämättöminä.

Yhdysvalloissa kaksijakoista politiikkaa

Yhdysvalloissa liittovaltion ja osavaltioiden politiikan ja sääntelyn välillä on selvä ero. Vaikka liittovaltion retoriikka on selvästi vastuullisuutta ja erityisesti ilmastotoimia vastaan, monet osavaltiot kuten Kalifornia (maailman viidenneksi suurin talous), New York, Washington ja Minnesota jatkavat päästövähennyspyrkimyksiään. Texasissa uusiutuvia rakennetaan edelleen laajasti, koska ne ovat yksinkertaisesti edullisin energiantuotantotapa. Liittovaltion verotuet ydinvoimalle, akuille, maalämmölle sekä hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille eivät ole loppumassa, ja myös aurinko- ja tuulivoimalle tuet jatkuvat vielä ainakin kolme vuotta. Yhdysvaltalaiset yritykset tunnustavat yhä vastuullisuustyön tarpeen ja monia toimia jatketaan. Ulospäin viestintä on kuitenkin muuttunut ja usein yritykset mieluummin vaikenevat aiheesta. 

Euroopassa kestävyysvaatimukset muokkaavat tuotantoketjuja 

EU:n osalta monissa keskusteluissa korostuivat sekä kestävyyssääntelyn yksinkertaistamisen tarve että sen olennainen rooli yritysten kestävyystoimien kirittäjänä. Yritykset jatkavat esimerkiksi ilmastotavoitteidensa toteuttamista, koska se on liiketoiminnallisesti keskeistä – osalle joka tapauksessa, osalle sääntelyn takia. Jotkin yritykset kokevat tuotantoketjun päästövähennysten etenemisen pullonkaulaksi; esimerkiksi vähähiilisen teräksen saatavuudessa on merkittäviä haasteita, vaikka siitä oltaisiin valmiita maksamaan enemmän kuin tavallisesta teräksestä. Monilla aloilla kysynnän kasvun täytyy kuitenkin saavuttaa tietty taso, ennen kuin lisäinvestoinnit muun muassa vähäpäästöisiin tuotantolaitoksiin ja skaalattuihin kiertotalousratkaisuihin tulevat kannattaviksi. Sääntely ei yksin voi tätä kysymystä ratkaista, mutta se voi kirittää yrityksiä.

Yhteenveto

Oma johtopäätökseni on, että tällä hetkellä yleinen varovainen vastuullisuusnarratiivi ei aina nojaa vahvoihin tosiasioihin vaan todellisuus on monisyisempi. Kun katsoo pintaa syvemmälle ja tarkastelee asiakkaiden ja sijoittajien vaatimuksia sekä yritysten todellisia toimia, olen toiveikas yritysvastuun ja erityisesti päästövähennysten tulevaisuuden suhteen.