Näitä meiltä kysyttiin eniten vuonna 2025

Mikä kaikki oli pinnalla vuonna 2025? Ainakin kestävyyssääntely, viherpesu, DEI sekä vastuullisuuden liiketoiminnallinen hyöty – unohtamatta tietenkään käytännönläheisiä vastuullisuustyön kysymyksiä.

Onko vastuullisuus relevanttia enää, eikö se trendi mennyt jo ohi?

Päinvastoin. Tuoreesta tutkimuksestamme käy ilmi, että 99 prosenttia lähes 2 000 maailman toimitusjohtajasta aikoo jatkaa tai lisätä vastuullisuuspanostuksiaan kriiseistä ja poliittisesta vastatuulesta huolimatta. Tätä tukevat myös muut hiljattain julkaistut tutkimukset, kuten tämä Bain & Companyn toimitusjohtajaopas.

Tutkimukset paljastavat kuitenkin ristiriidan. Vaikka toimitusjohtajat tunnistavat vastuullisuuden tärkeyden, he puhuvat vastuullisuudesta vähemmän kuin muutama vuosi sitten. 
Yritykset eivät ole yleisesti hylkäämässä vastuullisuustyötään. Työ kulisseissa jatkuu ja jopa kiihtyy entisestään. Kehityksen kärjessä ovat erityisesti pohjoismaiset yritykset.

”Yritykset tekevät paljon hienoa työtä, ja juuri siksi niillä pitäisi olla rohkeutta kertoa siitä ääneen. Avoin viestintä vahvistaisi luottamuksen lisäksi myös kilpailukykyä”, sanoi pääsihteeri Maria Sangder tiedotteessamme täällä.

Onko vastuullisuustyöstä oikeasti liiketoiminnallista hyötyä?

Lyhyt vastaus: on. 

Pidempi vastaus: kestävyyteen investoiminen maksaa, mutta maksamatta jättäminen maksaa huomenna moninkertaisesti. Ilmastokriisi, luontokato ja sosiaaliset riskit eivät katoa itsestään – ja yritykset joutuvat muun yhteiskunnan tavoin joka tapauksessa tekemään toimia. Pitkällä aikavälillä vastuullisuus on halvempaa kuin tekemättä jättäminen.

Vastuullisuustyö on osin riskien hallintaa ja haittojen minimointia. Se on kuitenkin myös tuottavuuden ja kasvun lähde, toimitusvarmuutta, innovointia ja uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia, pääoman saatavuutta sekä kilpailukykyä. Ennen kaikkea se on tapa, jolla toimia planetaaristen rajojen mukaisesti ja ihmisten hyvinvoinnin huomioiden. 

Maailma muuttuu. Jotta yritykset voivat olla relevantteja – ja ylipäätään olemassa – myös tulevaisuudessa, on työtä tehtävä nyt.

Miten välttää viherpesua viestinnässä ja markkinoinnissa?

Toimivan vastuullisuusviestinnän resepti on varsin yksinkertainen: raportoi ja viesti etenemisestä läpinäkyvästi ja tuo rehellisesti esiin myös keskeneräisyydet.

Kerro avoimesti vastuullisuustyönne tavoitteista. Mitä tavoittelette, mihin mennessä ja millä toimilla tavoitteisiin aiotaan päästä? Ankkuroi tavoitteet kansainvälisiin viitekehyksiin, kuten SBTi, SBTN tai UNGP:t. Keskity olennaisiin vastuullisuusteemoihin ja liiketoiminnan vaikutuksiin irrallisten yksityiskohtien sijasta.

Ensi syksynä sovellettava vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi tarkentaa vastuullisuusviestintää ja luo sille selkeämmät raamit. Direktiivin tarkoituksena on parantaa kuluttajien mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia, vastuullisia ostopäätöksiä. Se esimerkiksi kieltää omat vastuullisuusmerkinnät sekä yleiset vastuullisuustermit ja vertailuväittämät ilman todisteita. 

Sääntelyä ei kannata säikähtää, vaan kääntää se kilpailueduksi ja näyttää vastuullisuusviestinnässä ja -markkinoinnissa olevansa sanojensa arvoinen, kirjoittikin blogissamme Kaskasin Maria Ruuska aiemmin tänä vuonna.

Mitä kestävyyssääntelyssä oikein tapahtuu?

Euroopan komissio julkaisi edellisellä kaudellaan useita eri lakihankkeita yritysten kestävyystyön kirittämiseksi. Muuttunut toimintaympäristö sai komission kuitenkin pakittamaan suunnitelmissaan. Samalla osa kestävyyssääntelystä on kuitenkin säilynyt sellaisenaan.

Olemme pyrkineet pitämään jäsenemme niin ajan tasalla kestävyyssääntelyn aloitteista kuin mahdollista. Esimerkiksi tänne kokosimme yhteen neljän ajankohtaisen säädöshankkeen speksit. Näiden lisäksi seuraamme mielenkiinnolla muun muassa SFDR:n (Sustainable Finance Disclosure Regulation) kehitystä, sillä sen vaikutus yrityksiin voi olla merkittävä.

Sääntelystä käytävän väännön ei tule antaa hämärtää kokonaiskuvaa. Vastuullisuus on tullut yritystoimintaan jäädäkseen.
 

Pitäisikö meidän odottaa uuden SBTi Net Zero -standardin julkaisua ennen kuin päivitämme yrityksemme ilmastotavoitteet? 

Ilmastotyön kanssa nopeus on valttia. Yritysten ei siis tarvitse – eikä kannata – odottaa. SBT-aloitteen mukaiset lähitavoitteet voi asettaa nykyisen version mukaan vuosina 2026–2027, ja ne pysyvät voimassa tavoitejakson loppuun asti. Nykyisen version mukaan asetetut tavoitteet muodostavat hyvän perustan tulevan 2.0-version tavoitteenasetannalle.

Lopullinen 2.0-versio julkaistaan keväällä 2026, ja se tulee pakolliseksi uusille tavoitteille 1.1.2028 alkaen. Voit lukea tästä lisää täältä.
 

Toimivatko vapaaehtoiset hiilimarkkinat ja pitäisikö niihin lähteä mukaan?

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat järjestelmä, jossa yritykset voivat ostaa ilmastoyksiköitä käytettäväksi osana ilmastoväittämiensä – kuten tuotteiden hiilineutraaliuslupaukset – toteuttamista.

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat eivät korvaa suoria päästövähennyksiä, vaan omien päästöjen vähentämistä on aina priorisoitava. Korkealaatuisia hyvityksiä voi kuitenkin harkita täydentävänä toimena jäännöspäästöille, ja vapaaehtoiset hiilimarkkinat voivatkin olla tehokas täydennys erityisesti vaikeasti vähennettäviin päästöihin.

Jos yrityksesi harkitsee vapaaehtoisia hiilimarkkinoita, CRCF-sertifioidut hyvitykset tarjoavat luotettavimpia ratkaisuja. CRCF eli EU:n hiilensidonta- ja hiiliviljelysertifiointikehys tuo EU-tasoisen sääntelyn ja laadunvarmistuksen vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Suomalaisille yrityksille se tarkoittaa, että hiilensidontahyvitysten ostamiseen tulee selkeämmät laatukriteerit ja läpinäkyvyys vuodesta 2026 eteenpäin.

Miten lähteä liikkeelle luontotyössä, kun suurin osa vaikutuksista tapahtuu arvoketjuissa, joihin meillä ei ole täyttä näkyvyyttä?

Luontotyö kannattaa aloittaa, vaikka data ei olisikaan täydellistä. Lähde liikkeelle esimerkiksi strategisista toimittajista ja suurimpien vaikutusten sektoreista.

SBTN-viitekehyksen (Science Based Targets for Nature) mukainen työ aloitetaan arvioinnilla. Se antaa yleiskuvan yrityksen oman toiminnan ympäristövaikutuksista sekä käsityksen arvoketjuun liittyvistä paineista ja luonnon tilasta. SBTN tarjoaa myös hyödyllisiä työkaluja olennaisuuden kartoittamiseen sekä erityisen korkean luontovaikutuksen hyödykkeiden tunnistamiseen.

On hyvä muistaa, että luontotavoitteiden asettaminen on paikallista ja vaatii sidosryhmien sitouttamista. Tehokas koordinointi esimerkiksi hankintaosastojen kanssa alkupään datan keräämiseksi on siksi olennaista.

DEI-käsite herättää vastustusta yrityksessäni, mitä teen?

Vaikka termit saattaisivatkin vaihtua, itse työ ei katoa minnekään. Suomessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntö sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat yrityksiä edelleen edistämään työtä tasapuolisen kohtelun eteen riippumatta siitä, millä nimellä aihetta kutsutaan. 

DEI-keskustelua voi lähestyä käytännönläheisesti. Kyse on hyvästä johtamisesta, psykologisesta turvallisuudesta, syrjimättömyydestä ja siitä, että kaikki tulevat nähdyksi ja kuulluksi.

Olemme suomalainen yritys ja toimimme Suomessa, voiko meillä olla ihmisoikeusvaikutuksia?

Kaikilla yrityksillä on ihmisoikeusvaikutuksia. Ne voivat liittyä esimerkiksi omiin työntekijöihin, ketjujen työntekijöihin, asiakkaisiin, palveluiden käyttäjiin tai yhteisöihin, joissa yrityksesi toimii. 

Ihmisoikeudet eivät tapahdu vain jossain kaukana Suomesta, vaan myös ihan meidän arjessamme. Esimerkiksi joka neljäs raskaana oleva kokee syrjintää. Myös työperäinen hyväksikäyttö on noussut otsikoihin useasti syksyn aikana. 

Kuinka ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite integroidaan yrityksen toimintoihin?

Asianmukaista huolellisuutta pidetään yritysten ihmisoikeusvastuun perustana. Huolellisuusvelvoiteprosessia ei kannata katsoa irrallisena projektina vaan tapana johtaa riskejä ja ymmärtää yrityksen vaikutuksia ihmisiin. 
YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet (UNGP, UN Guiding Principles on Business and Human Rights) tarjoavat selkeän prosessin. Huolellisuusvelvoitteen ytimessä on kohdistaa toimet sinne, missä vakavimmat vaikutukset ovat ja missä toimilla on eniten merkitystä. 

Tukea työhön löytyy esimerkiksi yritysten ihmisoikeusvastuun oppaastamme.

Ei kai meillä Suomessa ole korruptiota?

Kansainvälisissä mittauksissa Suomi on vuodesta toiseen kärkikahinoissa maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukossa. Tästä voi saada kuvan, ettei Suomessa olisi ollenkaan korruptiota. 

On toki totta, että Suomessa törmää harvoin päivittäiseen korruptioon, jossa yritettäisiin vaikuttaa päätöksentekoon suoraan vaikkapa käteisellä rahalla. Suomessa korruptioriskit liittyvät sen sijaan rakenteelliseen korruptioon ja epäeettiseen päätöksentekoon. Korruptio on helpompi tunnistaa, jos sen ymmärtää olevan vaikutusvallan väärinkäyttöä henkilökohtaisen edun tavoittelemiseksi. 

Entä miltä epäeettiset tilanteet voivat näyttää? Niiden tunnistamiseen kannattaa hyödyntää UN Global Compactin aiemmin tänä vuonna julkaisemaa verkkokurssia.