Tätä ennustamme: nämä tulevat olemaan yritysten vastuullisuustyön keskiössä vuonna 2026

Viime vuosina kristallipallomme on ennustanut vastuullisuuskentän kehitystä välillä kirkkaammin, välillä sumeammin. Vuodelle 2026 näemme jatkoa jo tutuille yritysvastuun teemoille, mutta myös uusia ilmiöitä, jotka tekevät vastuullisuudesta entistä konkreettisempaa.

1. Olisiko nyt viimein sidosryhmäyhteistyön aika?

Vastuullisuustyössä on viime vuodet keskitytty ymmärrettävästi EU-kestävyyssääntelyn kiemuroihin. Nyt kun säädösten soveltamisalat kapenevat ja velvoitteet vähenevät, on mahdollista pohtia, mitä vastuullisuudessa ollaankaan omassa yrityksessä tekemässä.

Tämä voi saada monen arvioimaan uudelleen omaa asianmukaisen huolellisuuden prosessiaan: miten oman yrityksen toiminta vaikuttaa ihmisiin sekä ympäristöön ja mitä yrityksessä tehdään näiden vaikutusten hallinnalle.

Tässä yhteydessä edelleen alihyödynnetty resurssi on sidosryhmäyhteistyö. Se voi tarkoittaa toimittajien ja tilaajien tai oikeudenhaltijoiden (eli niiden, joiden oikeuksien toteutumiseen yrityksen tai sen toimittajien tai liikekumppaneiden toiminta vaikuttaa) kanssa keskustelemista. Parhaassa tapauksessa tämä ei olisi kertaharjoitus vaan selkeä prosessi.

Onko tänä vuonna viimein sidosryhmäyhteistyön vuoro yritysten liiketoimintaprosessien parantamisessa? 
 

2. Hankinnan rooli korostuu yritysten vastuullisuustyössä – samalla tarvitaan uudenlaista osaamista

Jotta vastuullisuustyötä voidaan edistää läpi yritysten arvoketjun, hankintatiimien rooli nousee strategisemmaksi. Vastuullisuuskriteereitä sisällytetään jatkuvasti enemmän kilpailutuksiin ja sopimuksiin.

Muutos vaatii hankinnan asiantuntijoilta uudenlaista osaamista. Menestyvät yritykset panostavat hankintafunktion osaamiseen ja kehittävät yhteistyömuotoja, joissa vastuullisuus, liiketoiminta ja hankinta työskentelevät tiiviimmin yhdessä. 

Mekin UN Global Compact Suomella tulemme pureutumaan aiheeseen syvemmin vuonna 2026. Siitä lisää myöhemmin! 
 

3. Yrityksen luontoriippuvuuksista ja -vaikutuksista kommunikointi muuttuu edelläkävijöiden toiminnasta odotusarvoksi

International Sustainability Standards Board (ISSB) on ottamassa vetovastuun TNFD:n (Taskforce on Nature-related Financial Disclosures) valmistelemasta ja aiemmin hoitamasta työstä luontoon  liittyvien standardien asettamisessa.

Viesti on selvä: luonnosta raportoinnista on tulossa valtavirtaa. Ennustamme, että etenkin sijoittajien odotukset tulevat tarkentumaan nopeasti. 

Ensimmäiset edelläkävijäyritykset ovat jo ilmoittaneet raportoivansa TNFD:n asettamien suuntaviivojen mukaisesti vuonna 2026.

Yritysten luontotyön tueksi tarjoamme jo kolmatta kertaa Tieteeseen perustuvat luontotavoitteet -ohjelman. Suunnitteilla on myös pohjoismainen vertaisoppimisryhmä luontotyöstä – sisältäen standardit, raportoinnin ja viitekehykset. 
 

4. Kiertotalous nousee taas käytännön agendalle kehittyvän lainsäädännön myötä

Kiertotaloutta koskeva lainsäädäntö on muutoksessa. 

EPR (Extended Producer Responsibility) on vuoden 2024 lopusta asti edellyttänyt EU-maita ottamaan käyttöön järjestelmät kaikkien pakkausten kierrättämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pakkausten markkinoille tuojat ovat vastuussa tuotteidensa koko elinkaaren ympäristövaikutuksista ja kierrätysinfrastruktuurin rahoittamisesta. 

Elokuussa 2026 astuu voimaan suurin osa PPWR:n (The EU Packaging and Packaging Waste Regulation) säännöksistä, mukaan lukien vaatimukset pakkausten kierrätettävyydestä, uudelleenkäytettävyydestä ja merkinnöistä. Digitaaliset tuotepassit tulevan ensin akkuihin, tekstiileihin, ja rauta- ja terästuotteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yritysten on rakennettava järjestelmiä, jotka tekevät tuotteista läpinäkyviä koko arvoketjun läpi. Vaatimus laajenee entisestään uusin tuoteryhmiin vuonna 2030.

Näitä muutoksia ei hoideta yksin. EPR, PPWR ja digitaaliset tuotepassit vaativat saumatonta yhteistyötä toimittajien, jälleenmyyjien ja kierrätysketjun kanssa. Me UN Global Compact Suomella kannamme kortemme kekoon, ja tarjoamme jäsenillemme pohjoismaisen Starter Pack on Circular Economy -verkkosarjan kevätkaudella.
 

5. Vapaaehtoisille hiilimarkkinoiden ohella myös luonnonarvomarkkinat ja vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio nousevat – jos yksityisen sektorin rahoitus saadaan mukaan

Todettakoon heti alkuun: Suomessa luontokadon torjuntaan ja ennallistamiseen tarvitaan lisää rahoitusta. Luonnolle haitallisiin toimintoihin virtaa edelleen rahaa, kun taas luonnon hyväksi tehdään töitä paljon pienemmillä summilla – ja siitäkin valtaosa julkisella rahalla.

Yrityksiä tarvitaan mukaan rakentamaan toimivia luonnonarvomarkkinoita. Markkinoiden käynnistäminen kuitenkin edellyttäisi vahvempia kannustimia, kuten verohelpotuksia ostajille, tai ekologisen kompensaation velvoittamista. 

Tällä hetkellä yritykset voivat vapaaehtoisesti tukea luontoprojekteja ennakoivana toimenpiteenä. Yritykset voivat myös ostaa luontohyvityksiä projekteista, jotka suojelevat ja ennallistavat juuri niitä ekosysteemejä, joista niiden toiminta on riippuvaista.
 

6. Pakkotyötuotekielto tulee – ja yritykset valmistautuvat

EU:n kestävyyssäädöksistä yksi on toistaiseksi säilynyt ennallaan: pakkotyötuotekielto, jota on tarkoitus soveltaa joulukuusta 2027. Kyseessä on markkinoilleasettamiskielto, eli soveltamisajankohdasta alkaen EU:n markkinoilla ei saisi myydä tuotteita, joiden valmistuksen missään vaiheessa on hyödynnetty pakkotyötä.

Pakkotyö tarkoittaa työtä tai palvelusta, joka henkilöltä vaaditaan rangaistuksen uhalla, eikä hän ole siihen vapaaehtoisesti suostunut. Pakottamiskeinoja voi olla monenlaisia, kuten väkivaltaa, pelottelua, velalla sitomista, henkilöasiakirjojen pidättämistä tai taloudellista pakkoa.

Asetuksen soveltamisala on erittäin laaja, eli se koskee kaikkia talouden toimijoita (mukaan lukien kaikki yritykset) ja kaikkia tuotteita. Palvelut ovat soveltamisalan ulkopuolella.

Asetuksen noudattamista EU-maissa valvovat kuhunkin maahan nimitetyt valvovat viranomaiset ja EU:n ulkopuolella komissio. Asetuksen kansallinen toimeenpano eli siirtäminen kansalliseen lainsäädäntöön on käynnissä työ- ja elinkeinoministeriössä.

Asetuksesta ei seuraa suoria toimintavelvoitteita yrityksille. Jotain jokaisen yrityksen täytynee kuitenkin tehdä, jos se haluaa varmistua siitä, ettei omia tuotteita tarvitse vetää pois markkinoilta.