Suoraan sisältöön

Vuosi 2020 on ravisuttanut maailmaa ennennäkemättömin tavoin. Yhteiskunnat kaikkialla ovat vuorollaan menneet sulkutilaan ja rajoittaneet liikkumista estääkseen helposti tarttuvan viruksen leviämistä. Kun ovet sulkeutuivat ja eristys alkoi, miljoonien naisten ahdinko syveni. Ilmoitukset kaikenlaisesta naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta alkoivat lisääntyä – joka puolella maailmaa.   

Naisiin kohdistuvan väkivallan pandemia ei kuitenkaan ole uusi koronan myötä noussut ilmiö. Jo ennen korona-aikaa väkivalta naisia ja tyttöjä kohtaan oli kasvanut pandemian mittoihin.  Vuoden 2019 aikana 243 miljoonaa naista ja tyttöä koki parisuhdeväkivaltaa maailmanlaajuisesti. Samaan aikaan alle 40 % väkivaltaa kohdanneista naisista raportoi asiasta tai haki apua. Suurin osa naisista kääntyy läheisten puoleen, ja vain alle 10 % ottaa yhteyttä poliisiin.  

Koronapandemian myötä lähisuhdeväkivallan määrässä on nähtävissä ennennäkemätön, noin 30 prosentin, nousu. Pandemialla on ollut kahdenlaisia vaikutuksia naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Joillain alueilla väkivallan lisääntyminen kodeissa on jopa viisinkertaistanut yhteydenottojen määrät auttaviin puhelimiin. Toisaalla taas virallisten väkivaltailmoitusten määrä on laskenut, koska selviytyjät kokevat avun löytämisen ja saamisen vaikeammaksi perinteisten kanavien kautta, kun väkivallan tekijä on koko ajan samassa tilassa. Koulujen sulkeutuminen ja talouden kiristyminen aiheuttavat painetta ja pahentavat köyhyyttä naisten ja lasten jäädessä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kotona pysyttely saattaa kasvattaa jännitteitä ja pahoinpitelillä on koronarajoitteiden aikaan suurempi mahdollisuus hallita uhria ja aiheuttaa fyysistä, seksuaalista tai henkistä vahinkoa.  

YK huolestui jo hyvissä ajoin lähisuhdeväkivallan lisääntymisestä epidemian aikana. Pääsihteeri António Guterresin johdolla ilmiötä kutsutaan varjopandemiaksi. Varjopandemia vaatii myös yksityiseltä sektorilta välittömiä toimia naisten turvallisuuden takaamiseksi niin kotona kuin myös työpaikalla.

UN Womenin kokoamien globaalien tietojen valossa on hyvin todennäköistä, että huomattava määrä etätyötä tekeviä naisia ​​kokee lähisuhdeväkivaltaa. Etätyö koronapandemian aikana on tehnyt avun hakemisen entistä vaikeammaksi, varsinkin jos selviytyjä ei pysty poistumaan asunnosta mennäkseen esimerkiksi töihin tai suorittamaan muita arjen toimia. Jo yksityisen puhelun soittaminen voi olla mahdotonta. 

Kyseessä ei ole mitenkään marginaalinen ilmiö, vaikka lähisuhdeväkivalta ja hyväksikäyttö ovatkin usein näkymättömissä. Maailmanlaajuisesti joka kolmas nainen kokee fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana. Suomessa jopa 47 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista ja tytöistä on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.  

Lähisuhdeväkivalta on perustavanlaatuinen ihmisoikeusongelma. Yksityisen sektorin rooli perheväkivallan ehkäisemisessä on määritelty mm. Istanbulin sopimuksessa, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. ILO:n yleissopimuksessa (nro 190) ja sitä täydentävässä suosituksessa (nro 206) väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä todetaan muun muassa työnantajien rooli lähisuhdeväkivallan vaikutuksien tunnistamiseen ja niiden käsittelemiseen työelämässä.  

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia työnantajalle sekä taloudelle. Vuonna 2016 naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset olivat maailmanlaajuisesti 1,5 biljoonaa dollaria. Euroopan Unionin tasolla naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset arvioidaan olevan 228 miljardia euroa vuodessa. 

Lähisuhdeväkivalta vaikuttaa negatiivisesti yritysten tulokseen ja kuluihin, jotka juontavat juurensa suuremmista poissaolomääristä, henkilöstön vaihtuvuudesta ja vähentyneestä tuottavuudesta sekä mahdollisista mainehaitoista. Esimerkiksi Vodafonen ja ranskalaisen ”OneInThreeWomen” yritysverkoston tekemät kartoitukset osoittavat, että jopa puolet työntekijöistä, jotka olivat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa, sanoivat väkivallan vaikuttaneen heidän työhönsä myöhästymisten, poissaolojen tai madaltuneen suoriutumiskyvyn vuoksi.  

Lähisuhdeväkivallalla voi olla tuhoisat fyysiset, taloudelliset ja psykologiset seuraukset siitä selviytyneille. Kontrollointi ja hyväksikäyttö voivat myös hankaloittaa mielekkään työsuhteen ylläpitämistä. Lähisuhdeväkivalta vaikeuttaa naisten osallistumista työelämään, kouluttautumiseen sekä uralla etenemiseen. Lähisuhdeväkivallasta selviytyneet ovat kertoneet, että heidän väkivaltaiset puolisonsa usein häiritsivät heidän työskentelyään, jolla on ollut seurauksia mm. ylenemismahdollisuuksiin ja ylipäätään työssä pysymiseen.  

Työnantajilla on hyvät mahdollisuudet tukea niitä, jotka saattavat kohdata lähisuhdeväkivaltaa. Varhainen puuttuminen on ehdottoman tärkeää, jotta selviytyjän on mahdollista säilyttää työpaikkansa ja elää itsenäisestiVarhaiseen puuttumisetoimenpiteitä ovat muun muassa tiedon ja työpaikan tuen tarjoaminen lähisuhdeväkivallasta selvinneille.  

Yritysten tulee varmistaa, että esihenkilöillä on kyky tunnistaa lähisuhdeväkivallan merkkejä ja mahdollisuus tarjota työpaikan tukea, kuten palkallista vapaata ja turvallisuusvarotoimia. Lisäksi esihenkilöillä ja kollegoilla tulisi olla helposti tietoa saatavilla olevista tukipalveluista. On kriittisen tärkeää, että työpaikoille luodaan ilmapiiri, jossa selviytyjät voivat tuoda julki kokemansa kotiväkivallan ja pysyä turvallisesti työssään. Luottamuksellista ilmapiiriä voi aktiivisesti tukea järjestämällä koulutuksia työpaikalla. Koulutuksia voi suunnata niin esihenkilöille kuin myös laajemmin henkilöstön edustajille.   

Työpaikan tarjoamat työhön liittyvät tukitoimet voivat olla esimerkiksi palkallinen vapaa, joustava työskentelymahdollisuus sekä työtehtävien ja -paikan muuttamien. Taloudellinen tuki esimerkiksi palkkojen ennakkomaksun kautta voi olla kriittisen tärkeä selviytyjälle. Pysyvä työ säännöllisellä toimeentulolla on usein ratkaisevan tärkeä tekijä, kun nainen pyrkii selviytymään lähisuhdeväkivallasta.  

Yritysten omilla tiedotuskampanjoilla voi olla erittäin suuri vaikutus siihen, että ymmärrys lähisuhdeväkivaltaa kohtaan yrityksissä lisääntyy. Niillä voidaan rohkaista jokaista nousemaan väkivaltaa vastaan.  

Ranskassa, Italiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa toimivalla Keringillä on #YouAreNotAlone-tunnisteella nimetty tietoisuuskampanja. Kampanja antaa tietoa ja räätälöityjä verkkoresursseja kotiväkivallasta selvinneille naisille ja ohjaa heidät asiantuntijajärjestöjen puoleen, jotka tarjoavat tukea koronapandemian aikana. Yritys on myös vastannut kumppaneidensa ilmaisemiin tarpeisiin jakamalla hätärahoitusta järjestöille, jotka tukevat lähisuhdeväkivallan uhreja. 

Työpaikkojen tulisi vaalia nollatoleranssikulttuuria kaikkiin väkivallan ja häirinnän muotoihin. Yrityksen johdon on viestittävä selkeästi ja säännöllisesti siitä, että yritys on sitoutunut tukemaan lähisuhdeväkivaltaa kokeneita työntekijöitä luottamuksellisesti. Yrityksen on hyvä hakea ammatillista apua kotiväkivallan asiantuntijoilta, jotta voidaan varmistaa, että työpaikalla reagoidaan lähisuhdeväkivaltatilanteisiin sopivalla tavalla ja tuetaan selviytyjiä 

 

Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi 25.11. käynnistää 16 päivää kestävän kansainvälisen Oranssit päivät -kampanjan sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan. Sen aikana YK:n tasa-arvojärjestö UN Women yhdessä selviytyjien, aktivistien ja muiden YK-järjestöjen kanssa vaatii toimia naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. UN Women Suomi kutsuu jokaisen osallistumaan kampanjaan tunnustamalla oranssia väriä. Lue lisää www.unwomen.fi/oranssitpaivat.  

 

TÄRPIT YRITYKSILLE  

Kommunikoi 

  • Kommunikoi säännöllisesti kaikkien työntekijöiden ja tiimin jäsenten kanssa, pysy yhteydessä ja rakenna luottamusta.
  • Rohkaise selviytyjiä hakemaan apua, korostamalla että avun hakemisesta ei aiheudu syyttelyä esihenkilön tai yrityksen toimesta. 
  • Pidä yhteyttä työpaikan eri käytössä olevien kanavien kautta ja etsi turvallisia väyliä, joiden kautta selviytyjä voi ottaa yhteyttä esihenkilöön tai lähisuhdeväkivallan tukikeskukseen. 
  • Rauhoittele ja tue selviytyjää hänen oman turvallisuutensa suunnittelussa.

Huomaa hälytysmerkit 

  • Ole tarkkaavainen mahdollisten lähisuhdeväkivaltaan viittaavien merkkien huomaamiseksi. Kiinnitä erityistä huomiota esimerkiksi 
  • jos huomaat, jonkun olevan etäinen, vetäytyvä ja että hän ei täysin osallistu etäkokouksiin;  
  • jos huomaat jonkun olevan väsynyt, huolestunut, hermostunut tai ahdistunut; tai  
  • jos huomaat, että heitä pyydetään poistumaan tai heidät keskeytetään kumppanin toimesta kokouksessa tai puhelimessa ollessaan. 

Muokkaa työpaikan tukipalvelut uuteen todellisuuteen 

  • Sovita selviytyjille jo mahdollisesti olemassa olevat työpaikan tuki- ja turvatoimet etätyöskentelyyn sopiviksi. Voitte esimerkiksi lanseerata uuden turvakoodin tai käsimerkin hätätapauksia ja avunpyytämistä varten.  
  • Tarjoa työpaikan tukia, kuten esimerkiksi palkallista lomaa, mikäli selviytyjä kokee työtehtäviensä suorittamisen hankalaksi tai hän tarvitsee pääsyn välttämättömiin palveluihin. 
  • Mahdollista soitonsiirto tai sähköpostien kääntäminen, jos häirintä ex-kumppanin taholta tapahtuu puhelimitse, tekstiviestitse tai sähköpostitse. Lisäksi etsi turvallinen ja luottamuksellinen tapa esihenkilön ja tiimin jäsenien väliseen kommunikaatioon.  
  • Varmista, että työvälineet, kuten puhelin ja tietokone ovat selviytyjän käytettävissä. Lisäksi varmista, että selviytyjällä on käytössään taloudellista hätäapua, jos hän joutuu pakenemaan kodistaan hätätilanteen sanelemana.  
  • Jos häirintä/väkivalta tapahtuu eri osoitteessa asuvan ex-kumppanin toimesta, tarjoa neuvontaa ja apua esimerkiksi lähestymiskieltoon liittyen tai yhteydenottamisessa poliisiin, mikäli lähestymiskieltoa on rikottu.  

Tarjoa tietoa ja suosituksia asiantuntijoiden palveluista 

  • Tarjoa ajantasaista tietoa sekä suosituksia netissä, puhelimitse tai muutoin tarjottavaan tukeen perheväkivaltaan erikoistuneilta organisaatioilta.
  • Varmista, että selviytyjillä on käytettävissään hätäyhteystietojen numerot ja että ne ovat turvallisesti tallennettuina heidän puhelimissaan.   

 

 



Jaana Hirsikangas
toiminnanjohtaja
UN Women Suomi 

Jaa kirjoitus